Liian moni pitkä elämä päättyy musertavaan yksinäisyyteen.
Tutkijan mukaan osa Suomen vanhuksista kokee, että he eivät saisi olla olemassa. 

Yksinäisiä vanhuksia autioituvissa kylissä maaseudulla. Yksinäisiä vanhuksia jumissa kerrostalokodeissaan, joissa ei ole hissiä. Yksinäisiä vanhuksia ihmisten keskellä palvelutaloissa.

Ikäihmisten yksinäisyydellä on monet kasvot.

Suomessa on lukuisia vanhuksia, jotka kärsivät yksinäisyyden tunteesta. Eräs vanhus puhuu viherkasville, ettei unohda, miten sanat soljuvat suusta. Toinen toivoo pääsevänsä ajasta ikuisuuteen.

Yksinäisyyden syyt voivat johtua puolison kuolemasta, muutosta, eläkkeelle jäämisestä tai sairaudesta. Syitä on monia muitakin. Ajoittainen yksinäisyys on osa normaalia elämää, mutta joidenkin kohdalla tunne on pitkäaikainen tai pysyvä.

Viisi eri aloilla toimivaa työntekijää ja vapaaehtoista kertoo, millaisia ihmiskohtaloita heillä on tullut vastaan.

Yksin muiden keskellä

Keski-Suomessa sijaitseva Keuruu on alle 10 000 asukkaan kunta. Väkiluku on laskussa.

-Syrjäkylillä asuu yksinäisiä vanhuksia, joilla eivät naapurin valot näy ikkunaan, sanoo eläkkeellä oleva Kaarina Leppänen.

Hän on Eläkeliiton Keuruun yhdistyksen vapaaehtoinen, joka käy piristämässä vanhusten arkea.

Leppänen on nähnyt, miten vanhus voi olla yksinäinen myös muiden ihmisten keskellä. Esimerkiksi maaseudulle vanhuksia varten rakennetuissa rivitaloissa kärsitään yksinäisyydestä.

- Pitkät rivit yksiöitä ja kaksioita. Asukkaat voivat olla yksinäisiä, vaikka samassa talossa ja pihapiirissä on paljon ihmisiä, Leppänen kertoo.

Samaa on hänen mukaansa havaittavissa vanhainkodeissa ja palvelutaloissa.

- Oman kokemukseni mukaan monet palvelutaloon tulevista vanhuksista ovat huonokuntoisia. Keskustelu asukkaiden kesken ei oikein onnistu. Osa on huonokuuloisia, osalla on vaikeuksia puheen tuottamisessa ja osalla on ymmärtämisvaikeuksia.

Leppäsen mukaan Keuruulla vanhusten yksinäisyyteen liittyy monesti se, että heillä ei ole lapsia tai nämä asuvat muualla.

- Nuoret lähtevät, ja vanhat tahtovat jäädä. He pärjäävät niin kauan kuin pärjäävät.

Eräs erityinen ryhmä yksinäisten joukossa on Leppäsen mukaan muistisairaat vanhukset. He voivat kokea yksinäisyyttä, vaikka heidän luonaan kävisi ahkerasti vierailijoita.

- He eivät muista, että tunti sitten joku kävi kylässä, vaan surevat sitä, että kukaan ei käy katsomassa heitä, Leppänen sanoo.

Marika Nyman toimii SPR:llä ystävävälittäjänä, eli hän etsii yksinäisille ystäviä vapaaehtoisten joukosta. Videolla hän kertoo työstään sekä ystävyystoiminnan tärkeydestä. Kuka tahansa voi hakea ystäväksi!

Vakavasti sairaat etsivät seuraa sairaalareissulle

Yksinäisiä vanhuksia löytyy myös pääkaupungin sykkeestä. Helsinki Mission seniorityön vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Marjut Puisto on huomannut monen ikäihmisen kärsivän luottohenkilön puutteesta.

Vanhus voi olla yksinäinen, vaikka ympärillä olisi paljon muita ihmisiä. 

Järjestöön on tullut viime aikoina yhteydenottoja vanhuksilta, jotka ovat sairastuneet vakavasti.

- Se on koskettanut, kun vanhuksella on edessään voimia vievä hoitojakso ja hän kysyy meiltä, onko mahdollista saada kaveria sairaalareissulle. Kauhea ajatella, että ihmisellä ei ole ketään, jonka kanssa purkaa kokemusta tai lähteä sairaalaan saamaan hoitoa, Puisto sanoo.

Etenkin aamut voivat olla yksinäisille vanhuksille vaikeita. Yön pimeinä tunteina ajatukset saattavat laukata ja pienetkin ongelmat muuttua isommiksi. Aamuisin kello viidestä kahdeksaan Helsinki Mission vapaaehtoiset vastaavat Aamukorva-puhelimeen ja kuuntelevat ikäihmisten mietteitä.

- Moni seniori herää päivään ja tietää, mitä on tulossa - ei mitään, Puisto sanoo.

Monet heikkokuntoiset vanhukset alkavat kärsiä yksinäisyydestä, kun eivät enää pysty liikkumaan yksin kotinsa ulkopuolella.

- Eräs seniori sanoi, että kun pääsee Prismaan, se on kuin maailmamatkalle lähtisi, Puisto kertoo.

Eräs seniori sanoi, että kun pääsee Prismaan, se on kuin maailmamatkalle lähtisi.

Helsingissä monen huonokuntoisen vanhuksen yksinäisyyttä pahentaa se, että taloyhtiössä ei ole hissiä. Terveys riittäisi ulkona liikkumiseen, mutta rappusissa kulkeminen ei onnistu. Tällöin ihmiset jäävät jumiin neljän seinän sisälle.

Puisto on kuullut vanhusten kertovan, että yksinäisyys tuntuu kehossa: rintaa puristaa ja olo on huono. Puiston mukaan erittäin yksinäisiä vanhuksia on aiempaa enemmän. Vapaaehtoinen voi olla yksi harvoista, joka osallistuu kuolleen vanhuksen muistotilaisuuteen.

Uraltaan Puistolle on jäänyt erityisesti mieleen tilanne, jossa kaupan myyjä otti yhteyttä ja kertoi iäkkäästä rouvasta, joka tuli kauppaan selvästi seuran vuoksi.

- Myyjän mukaan rouva vietti epätavallisen kauan aikaa pienessä kaupassa, hakeutui myyjien seuraan, halusi jutella ja kävi kaupassa usein. Tässä tapauksessa myyjä toimi todella hienosti, kantoi huolta ja välitti, Puisto kertoo.

Jännitystä haetaan

Eristyneisyys ja siitä johtuva yksinäisyys liittyy moniin psyykkisiin sairauksiin - myös vanhusten kohdalla.

Mielenterveyden keskusliiton kuntoutusneuvoja Raili Alén saa paljon yhteydenottoja yksinäisiltä vanhuksilta, joilla on mielenterveysdiagnoosi.

- Voi olla aloitekyvyn puutetta, ja aikakäsitys voi heittää. Yöllä nukutaan huonosti, päivällä otetaan päiväunia, eikä tule lähdettyä oikein mihinkään, Alén kuvailee.

Tämä johtaa helposti siihen, että ihmisestä tulee kotinsa vanki. Mielenterveysongelmien kanssa eläville vanhuksille voi olla vaikeaa lähteä pois kotoa ja tavata ihmisiä. Uudet asiat pelottavat. Alén on myös kuullut, että eläkkeellä jääminen on suistanut ihmisiä yksinäisyyteen.

- Monelle työ ja työyhteisö on ollut tärkeä. Siinä vaiheessa yksinäisyys voi kolahtaa.

Alén tuo esille, että monen vanhuksen elämä on melko tasaista. Yksinäiset ikäihmiset voivat lähteä hakemaan elämäänsä jännitystä esimerkiksi uhkapelaamisen tai alkoholin naukkailun kautta. Se voi johtaa erilaisiin ongelmiin, kuten alkoholin liikakäyttöön.

- Mummon tai vaarin tupa voikin olla täynnä kaljoittelijoita. Nämä tosin ovat ääritapauksia.

Alénin mukaan olisi tärkeää, että yksinäisille vanhuksille löytyisi mielekästä tekemistä ja sisältöä elämään. Kotoa poistumista pelkäävät puolestaan tarvitsisivat mukaansa tukihenkilön, vapaaehtoisen tai ystävän.

Yksinäiset ikäihmiset voivat hakea elämäänsä jännitystä alkoholista.

Keskustelukumppanina viherkasvi

Vanhusten yksinäisyys näkyy myös uskonnollisissa yhteisöissä. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän vanhustyön toiminnanohjaaja Riitta Räsänen on todistanut riipaisevia hetkiä.

- Yksi vanhus kertoi, että on niin yksinäinen, että puhuu omalle viherkasvilleen, ettei unohda, miten keskustellaan, Räsänen kertoo.

Yksi vanhus kertoi, että on niin yksinäinen, että puhuu omalle viherkasvilleen, ettei unohda, miten keskustellaan.

Hänen mieleensä on jäänyt myös huonokuntoinen vanhus, joka ei ollut pitkään aikaan päässyt pois kerrostalon ylimmässä kerroksessa sijaitsevasta asunnostaan. Vanhus näki ikkunastaan vain muiden talojen kattoja.

- Hän oli toivonut asuntoa alemmista kerroksista, että näkisi edes pihalla olevia ihmisiä, Räsänen sanoo.

Vanhukset saattavat ajautua yksinäisyyteen, koska häpeävät sairauttaan, eivätkä halua lähteä ulos. Osalla taloudellinen tilanne on niin heikko, että he eivät voi osallistua itselleen mielekkäisiin puuhiin. Joillakin vanhuksilla ei ole enää uskallusta tai mielenkiintoa solmia uusia ihmissuhteita, Räsänen sanoo. Ja mitä vanhemmaksi ihminen elää, sitä varmemmin ystävät kuolevat hänen ympäriltään. Joidenkin erittäin vanhojen ihmisten kohdalla heidän lapsensa voivat kuolla ennen heitä.

Yksinäisen vanhuksen mieliala voi olla alakuloinen.

- Iltaisin tai aamuisin itkettää. Jotkut pohtivat, miksi tähänkin aamuun piti herätä, kun yksinäisyys tuntuu niin pahalta, Räsänen sanoo.

Hänen mukaansa osa yksinäisistä vanhuksista toivoo omaa kuolemaansa. Tuottavuutta ja tehokkuutta korostava elämäntapa saa osan ikäihmisistä tuntemaan olonsa merkityksettömäksi.

Räsäsen mukaan vanhuksille on tärkeää päästä jakamaan tarinansa ja jäsentämään sitä. Olisi hyvä, että joku kuuntelee ja ottaa huomioon.

"Välillä jäädään ja kahvitellaan"

Usein kotihoito on taho, joka ohjaa yksinäisen vanhuksen ystäväpalveluiden tai järjestöjen avun pariin. Yksinäisiä vanhuksia ei kuitenkaan tule kotihoidossa niin paljon vastaan kuin luulisi, sanoo mm. Wannyn kotihoidossa Kouvolan alueella työskentelevä lähihoitaja ja yksikönjohtaja Jani Penttilä. Hän kommentoi asiaa omien kokemustensa pohjalta.

Penttilän mukaan monet yksinäisistä vanhuksista toivovat, että kotihoidon henkilökunta voisi viipyä pidempään.

- Välillä jäädäänkin ja kahvitellaan, Penttilä kertoo.

Hänen mukaansa ikäihmiset harvoin kertovat omatoimisesti, että ovat yksinäisiä. Kysyttäessä he kuitenkin saattavat paljastaa tuntemuksiaan.

- On kuitenkin hyvä muistaa, että yksin oleminen on eri asia kuin yksinäisyys.

Penttilän mukaan osa vanhuksista saa iloa jo siitä, että kotihoidon käynnit rytmittävät päivää. Osan luona käydään kolme kertaa vuorokaudessa.

- Monelle riittää, että näkee meitä tuttuja ihmisiä ja saa jutella.

Penttilä toteaa, että kotihoidossa on paljon iäkkäitä ja monisairaita ihmisiä, jotka eivät välttämättä kaipaa samanlaista sosiaalista elämää kuin mitä nuoremmat kuvittelevat.

Mikään ei kuitenkaan korvaa omaisten läsnäoloa. Vanhuksilla ja heidän omaisillaan on yleensä pitkä yhteinen historia, mikä tuo oman ulottuvuutensa yhdessä oloon, Penttilä sanoo.

Sairauksia ja kuolemaa

Yksinäisyydellä on yhteys erilaisiin terveysongelmiin. Eräät tutkimustulokset osoittavat, että yksinäiset saavat muita todennäköisemmin sydänsairauksia ja voivat myöskin kuolla muita aiemmin, kertoo vanhusten yksinäisyyttä vuosikymmeniä tutkinut gerontologian professori Marja Jylhä.

Hän työskentelee Tampereen yliopistolla ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa.

Yksinäisyyden on havaittu olevan yhteydessä esimerkiksi masennukseen. Jylhän mukaan yksinäisyyden on huomattu olevan myös muistisairautta ennustava tekijä.

- Ei voida kuitenkaan sanoa, että yksinäisyys aiheuttaisi dementoitumista, vaan usein yksinäisyys on ensioire muistisairaudesta.

Jylhä muistuttaa, että kun erilaisten tutkimusten kohdalla otetaan huomioon myös ihmisten taustatekijät ja muut sairaudet, yksinäisyyden vaikutus eri sairauksiin ei ole kovinkaan vahva.

Jylhän mukaan vanhuksista noin viisi prosenttia kärsii jatkuvasti yksinäisyydestä. Lähes 40 prosentti vanhuksista puolestaan kärsii joskus yksinäisyydestä.

Yksinäisyys voi tuntua kehossa ja aiheuttaa pahaa oloa.

Ei saisi olla olemassa

Yksinäisyys on Jylhän mukaan osa elämää, ja sen kanssa pitää oppia pärjäämään.

- Yksinäisyys on suuri rasite ja kärsimys ihmisille, mutta mielestäni ihminen, joka ei koskaan tunne yksinäisyyttä on epänormaali, Jylhä sanoo.

Usein yksinäisyys liittyy tiettyyn elämäntilanteeseen ja lievittyy aikanaan. On kuitenkin olemassa ihmisiä, joiden psyykkinen rakenne on sellainen, että heillä yksinäisyyden tunne kestää läpi elämän, Jylhä sanoo. Toiset oppivat tulemaan tunteen kanssa toimeen paremmin ja toiset huonommin.

Yksinäisyys on myös yhteydessä ikään. Jylhän mukaan erittäin vanhat tuntevat itsensä yksinäisemmiksi kuin vaikkapa 60-70-vuotiaat. Syy on yksinkertainen.

- Usein nämä hyvin vanhat ihmiset ovat menettäneet puolisonsa ja ikätovereitaan. Monilla on terveysongelmia, joiden takia kanssakäyminen muiden kanssa on hankalaa, Jylhä sanoo.

Hän toteaa, että yhteiskunnan kielteinen suhtautuminen vanhoihin ihmisiin lisää yksinäisyyden tunnetta ikäihmisillä.

Yhteiskunnan kielteinen suhtautuminen vanhoihin ihmisiin lisää yksinäisyyden tunnetta ikäihmisillä.

- Vanhat ihmiset monesti esitetään yhteiskunnalle taakkana. Pohditaan, onko meillä varaa vanhojen ihmisten hoitoon ja kuinka tämä yhteiskunta menee kohti tuhoa, kun eläkeläisten määrä kasvaa, Jylhä sanoo.

Hänen mukaansa monella iäkkäällä ihmisellä on tunne, että he eivät saisi olla olemassa.

Näin vanhukset itse kertovat yksinäisyydestä:

Asun palvelutalossa, jossa suurin osa asukkaista kärsii yksinäisyydestä ja samanlaisesta tylsyydestä, kun mitä minäkin. Yksinäisyydestä vanhustenpalvelutaloissa ei koskaan missään puhuta ja se on väärin. Useammilla palvelutalojen ulkopuolella olevilla taitaa olla sellainen käsitys palvelutaloissa asumisesta, että siellä asuvat eivät kärsi yksinäisyydestä. Useimpien vanhustenpalvelutalojen mainoksissa kuvaillaan taloa viihtyisäksi ja esitteissä on herttaisia kuvia asukkaiden yhdessäolosta, mikä on lavastusta. Vanhustenpalvelutalossa tyhjää osastokäytävää yksinään kulkeva vanhus huokailee puhuessaan yksinään ihmetellen, kun täällä on niin yksin! Viihdytysohjelmia on hyvin harvoin ja vielä harvemmin on hetkiä joissa asukkaille tulee hymyhuuleen ja hyvä mieli.

Vanhus

Olen nyt 75-vuotias ja elänyt pitkän, vaiherikkaan ja kohtuullisen hyvänkin elämän. Olen sinkku, minulla ei ole lapsia, puolisisaruksia on, mutta heillä on kaikilla omat perheensä ja juttunsa. Eivätkä asuakaan ihan lähellä. Olen melko yksinäinen sillä polviproteesit ja nivelreuma hankaloittavat elämää melkoisesti. Asun omakotitalossa vuokralla syrjäisellä seudulla - kauppaan on yli kymmenen kilometriä. Mutta välillä yksinäisyys ja puhetoverin puute lyö kyllä kovaa.

Mökin muori

Olen ajatellut, että kun olen kyvytön hoitamaan itseäni, niin sitten teen itsemurhan. Pelkään huonoa hoitoa, välinpitämättömyyttä, mitä se on, eikä sille tehdä mitään, muuta kun jankutetaan, hoitajia vähän, vanhukset makaavat vaipoissaan.

Yksinäinen

Digitalisoituminen lisää yksinäisyyttä

Palveluiden siirtyminen verkkoon on omiaan lisäämään vanhusten yksinäisyyttä. Tämän mainitsivat monet Iltalehden haastattelemat henkilöt.

Vapaaehtoiset käyvät vanhusten mukana ostamassa älypuhelimia, auttavat niiden käytössä ja näyttävät, miten terveystietoja pääsee tarkastelemaan Oma Kannasta. Usein samoja asioita on näytettävä monia kertoja, eikä uuden oppiminen tapahdu yhdellä kerralla.

- Palvelujen painopisteen siirtyessä yhä enemmän verkkoon, sähköinen tunnistautuminen tulee välttämättömäksi. Ilman sellaista osaamista tulee suljetuksi yhteiskunnan ulkopuolelle, sanoo Helsinki Mission Puisto.

Eläkeliiton Keuruun yhdistyksen Leppänen on myös huolissaan.

- Vanhusten pitäisi asioida verkossa, mutta sitä taitoa ei kaikilla ole. Se luo yksinäisyyttä, kun ihminen kokee putoavansa kärryiltä. Se tuo huonommuuden ja mitättömyyden tunteita ja saa vanhukset ajattelemaan, että he eivät ole yhteiskuntakelpoisia, Leppänen sanoo.

Vanhusten pitäisi asioida verkossa, mutta sitä taitoa ei kaikilla ole.

Hän toteaa, että vanhuksilla harvoin on älylaitteita, joilta he lukevat lehtensä ja hoitavat asiointinsa. Esimerkiksi pankkien katoaminen ja aukioloaikojen lyheneminen tuo vanhuksille ongelmia ja vähentää yksinäisten ihmiskontakteja, kun ihmisen sijaan pitäisi asioida koneen kanssa.

- Moni heittää kätensä ilmaan ja sanoo, ettei pysty siihen. Me vapaaehtoiset opetamme älylaitteiden käyttöä heille kädestä pitäen, Leppänen sanoo.

Tervehdi ja huomio

Vanhusten yksinäisyyttä voi lievittää monin eri tavoin. Professori Jylhän mukaan arjen pienet kohtaamiset ovat tärkeitä. Nämä voivat olla lyhyitä keskusteluja kaupassa myyjän kanssa tai naapurien kanssa hississä jaettuja tervehdyksiä.

- Tärkeitä ovat myös epäviralliset juttuporukat vaikka torilla tai marketin eteisessä, Jylhä sanoo.

Vanhaa ihmistä kohtaan osoitettu kiinnostus ja arvostus on hyvää lääkettä yksinäisyyteen. Pääasia on, että ihminen huomataan ja hänen olemassa olonsa tunnustetaan vaikka sanomalla päivää.

Turun kotihoidossa vanhusten yksinäisyyteen haetaan ratkaisua ystäväpalvelusta, päivätoiminnasta tai auttamalla ikäihmistä käyntien aikana esimerkiksi käsitöissä tai ristisanatehtävissä, lähihoitaja Pekkarinen kertoo.

Vapaaehtoisten rooli on myös tärkeä. Keuruulla iloitaan siitä, että yhdistyksen vapaaehtoisten riveihin on liittynyt nuori äitiä.

- Tämä äiti oli äitiyslomalla katsonut netistä, miten voisi tehdä jotain mukavaa ja auttaa muita. Nyt hän käy vauvansa kanssa yhden vanhuksen luona ja kaikki ovat iloisia, Leppänen sanoo.